Kaikkea pientä

Jotain on aina työnalla, vaikka tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken.


Varmaan pari vuotta sitten kokeilin erään ohjeen mukaan tehdä tälläistä fretti/minkkipehmolelua ja viimein sain sille silmät kiinnitettyä. Tuolla se on poukkoillut kaapin perukoilla ja muuttolaatikoissa, mutta jos vihdoin löytäisi sille oman osoiteen.

Seuraava ikuisuusprojekti oli saada aikaiseksi järjesteltyä ompelulaatikon neulat. Niitä pyöri jatkuvasti laatikoiden pohjilla ihastuttamassa etsiviä sormia.
Parista neliöpalasta ompelin tämän "donitsin".

Seuraava huomiota kaipaava kohde oli eteisen pöytä johon alkoi kertymään epämääräistä pikkurojua ja kai ne avaimetkin siellä jossain aina oli. Oli selkeästi tarvetta korille. Olisi myös pitänyt viedä lehtiroskat pois, joten kierrätykseksi meni.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, tuli tehtyä myös pieni kodin henki yhteistyössä avokin kanssa. En ole varmaan ikinä ommellut mitään näin nopeasti kasaan ja siltä se myös näyttää, mutta ehkä se toisaalta vain enemmän kuvastaa omaa luovuutta, sen ruummillistuma.

Heijastavat korennot

"Minä ko muutkin"

Näitähän on nyt kaikkialla joten pitihän sitä itsekin innostua kokeilemaan.
Askarteluboxin sisältö + ompelutarvikkeet ja muut sekalaiset välineet ja osaset käytin hyödykseni. Jokainen korento on koottu kuin pieni Frankesteinin hirviö; eripuolilta ja eri vuosikymmeniltä kasaantuneista osista.

Siivet ovat heijastavaa teippiä, joten pitäisi hämärässä olla heijastinmaisia ominaisuuksia, vaikka enimmäkseen koristeesta menevät.

Minimaalisen pienet lankakerät

Netin syövereistä löytyi idea miniatyyrilankakerien tekemiseen, joskin näissä ohjeissa oli käytetty katkottuja pillejä kerän tukena. Itse ajattelin kokeilla eläväisempää kerää ja pyörittelin lankaa sormien tai pahvinpalasen ympärille.

Tällä hetkellä näistä on tullut korviksia ja muutamat kännykäkorut, mutta vielä on kehitteillä koko idea. Vyötteeseen sain ideaa, että voisi kirjoitella jotain hauskempaakin kuin "aitoa" tietoa langasta.

"Isoveli" 100g 7-veljestä mittasuhdetta antamassa

Kangaspuiden kyydissä

Ensimmäistä kertaa elämässäni istahdin valmiiksi koottujen kangaspuiden ääreen, mutta nyt alkoi niiden ymmärtäminen.
Ensimmäiseksi piti purkaa koko viritelmä ja seuraavaksi yrittää kasata seuraavaa työtä varten uudestaan.
Pääsimme vielä sen verran helpolla, että käytimme valmiita laskuja jotta pääsisimme nopeammin tekemään pienen pieniä ryijyjä, jotka menisivät Sepän yrityspajalle myyntiin.

Ensiksi tehtiin loimet valmiiksi ja sitten pääsi sekoittamaan päänsä tuhannen kapulan ja narun kanssa. Toivon mukaan vielä joskus ymmärtäisi miten koko kangaspuut toimivat. Ei sitä käsitä miten ne on ylipäätään onnituttu kehitetelemään ja miten hienosti ne toimivatkaan.

Loimen laitto menossa

Niisiä

 

 

 

 

Seuraavaksi alkoi varsinainen tekeminen. Onnituin tätä ennen tekemään niisintävirheen, joten loimilankoja tuli pariton määrä, kun yksi oli otettava pois.
Myöhemmin myös kalalanka katkesi parista kohtaa (mahdollisesti haperoittunut)

Ryijystä pitäisi tulla 20x20 cm kokonen neliö ja kuvion, sekä materiaalit sai itse keksiä. Harjoituspätkään käytin harmaita lankoja ja ohutta pellavaa sekaisin, mutta varsinaiseen työhön käytin 7-veljestä lankoja. Alla on ensimmäinen violettisävyinen ryijy.

Ensimmäinen hapsurivi ja ribsiä sidoksena.

Seuraavan ajattelin tehdä samaan tyyliin, mutta eri värisävyjä käyttäen.

Ehdin vielä tekemään kolmannenkin ryijyn, jossa yhdistelin 7-veljestä ja pellavalankoja. Yhteensä 6 eri värisävyä.

Seuraavana vaiheena oli irroittaa loimi kangaspuista, siivota jäljensä ja aloittaa viimeistely.
Ryijyjen hapsute leikattiin, solmittiin ja reunat prässättiin, sekä ommeltiin kiinni ja sitten olikin valmista.
Tarkoituksena on että ryijyihin laitetaan pieni metallipätkä josta sen saa kiinnitettyä seinälle.
Pitihän ne myös nimetä ja laittaa hintalaput.

Harsimista

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ryijyä tein ja ylipäätään sai tietää miten niitä tehdään. Kävimme aikaisemmin museolla ryijynäyttelyssä, mutta nyt ymmärtää todella sen koko prosessin ja historian näiden takana. Valtavan kokoiset ryijyt vievät paljon työtunteja ja on aivan oma urakkansa, mutta todella mukavaa puuhaa tuo on.

Välitehtävä

Tehtävänantona oli pajajakson jälkeen suunnitella kuvitelulle asiakkaalle somiste. Tekotapana sai käyttää mitä vain tekniikkaa.
Kuvia luonnoksista en nyt tähän hätään löytänyt, mutta pitää ne jossain kohdin lisätä mukaan. Hahmokseni tuli etelä-suomalainen mies, joka haluaisi vyöhönsä koristeeksi metalliosia.

Vyö oli kirpparilöytö ja metallin käsittely lähti liikkeella parista kuparilevystä.
Ensin suunnittelin isompia ja pienempiä kuvioita joita tulisi tasaisin väliajoin vyöhön.
Tulostamisen jälkeen kuviot liimattiin leikattuihin levyihin ja alkoi ensimmäinen työstäminen eli ääriviivojen nakuttelu.

 

Sitten alkoi pikipadan kuumennus ja levyn asettelu sulaan mönjään. Jäähtymisen jälkeen pääsi kunnolla työstämään kuviota levyyn.
Tämän jälkeen pataa kuumennettiin jälleen ja levyt pääsi leikkamaan muotoonsa.

Yksi epäonnistunut yritys

Padasta irroitetut palat

Mallailua vyöhön

Yksi jo kiilloitettuna